Herätys, täällä hyperventilaatio

Jaha, vaihteeks näitä öitä. Herra Nukkumatti oli sitten päättänyt läjäyttää melkoiset painajaiset ilmoille. Unessa olin muutaman sadistisen narkkarin vankina pariinkin otteeseen - mikään, mitä heidän hyväkseen tein, ei tuntunut riittävän. Viimein kyse oli autosta, jonka olin pyynnöstä toimittanut katsastukseen, mutta en enää muistanut minne konttorille. Autossa sisällä oli jotain, mitä nämä ihmishirviöt halusivat takaisin (ei, autoahan ei niinku saa enää takaisin katsastuksen jälkeen..). Minut oli kuitenkin jo moneen kertaan hakattu ja kasvojani viillelty, enkä puolitajuttomana saanut päähäni, mikä useammasta konttorista oli kyseessä.

Vangitsijani olivat jo tappaneet pari tuttavaani unen aikana, joten tiesin elämäni olevan enää pienen hetken mittainen. Itkin, pyysin armoa, kirjoitin salaa taskuuni paperilappua, jonka joku ehkä löytäisi, jos ruumiinikin. Muistan kirjoittaneeni äidille, isille ja siipalle, kuinka heitä rakastan. Anelin armoa, heräsin kyynelten valuessa vuolaana pitkin petiä ja tajusin peipen pitävän minusta kiinni ja hyssyttelevän. Happea tuli liikaa, hengitystä ei saanut rauhoittumaan. Pyysin laittamaan valot päälle, tärisin myttynä tyynyyn huohottaen ja kipu keuhkoissa hetken aikaa. Vessassa piti käydä tarkastamassa, ettei viiltoja näkynyt, ettei veri vuotanut oikeasti.

Kukahan keksisi sakset, semmoiset joilla unen saa katki eikä unessa tuntemansa asiat yllä enää heräämisen tälle puolelle? Naks, olet hereillä. Nips, kauniita unia.

Terve meininki. Vaan nyt on sanottava pari muutakin asiaa.

CMX:n Pedot on hyvä albumi. Ihan oikeasti, vaikka ne kriitikonplantut ja muutamat vannoutuneet ikiaikaiset fanit muuta väittävätkin. Pedot on vain yksi näistä levyistä, joita pitää jauhaa ja jauhaa ja jauhaa, ennen kuin ne saa nieltyä. Alle kymmenen kuuntelukerran jälkeen tästä on oikeastaan ihan kenenkään turha käydä mitään napisemaan. Nii! Ja Aki on mukava mies. Minä pidän Akista. Ja Aki pitää kakusta.

Parvekeoravista yksi on jo superkesy. Kädestä se ei suostu syömään, ja ehkä on viisainta jättää tämä tuttavuus sille asteelle. Ei sitten mene hölmöilemään ilkeämielisten ihmisten ollessa kyseessä. Uskollisesti se kyllä joka aamu ilmestyy kaiteelle juoksentelemaan, ja heti kun avaan oven, hyppää pieni halkiokorvainen paskatassu partsin lattialle ja kipittää luokseni. Jos se osaisi ihmisten kieltä, se varmasti huutaisi iloisena että phäkinätäti! Phäkinätäti! (Ihan varmasti).

Soitossa: CMX - Pedot, 51koodia - uutta ja vanhaa.

Kuva: Leivoin lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni pullaa. Pojat täällä mussutti onnellisina, herra O:n mielestä ylittivät äidin paistokset! SE, jos mikä, on KOHTELIAISUUS.