Aki Wille

Menen parin tunnin päästä haastattelemaan CMX:ää. Tai no, ainakin Yrjänää, en tiedä tuleeko muita heppuja paikalle. Halmkrona ehkä, ja toivottavasti, on lystikäs heppu. Ensimmäisen kerran kymmenvuotista, muihin verrattuna ylivertaista idolia tapaamaan mennessäni pyöräytin melkein jännityskakkelit pöksyyn, nyt ei pelota pätkääkään - tietää jo, ettei Aki syö, se on mukava mies. Niitä ihmisiä, joiden äänessä on jotain niin rauhoittavaa, että siihen voisi nukahtaa.

Tietäisi vaan, mitä kysyisi.

Migreeni on kolistellut ohimoilla pari päivää. Helvetti. Särkylääkkeet eivät auta, pitää vaan jaksaa tätä pientä jomotusta. Isillä ja äidillä oli molemmilla sama "tauti", perinnöllistähän se. Ja minä poden jo etukäteen huonoa omaatuntoa vaivoista, joita omat lapseni tulevat minulta saamaan. Jos kaikki menee hyvin ja niin kuin olen haaveillut (eli mies pysyy kainalossani hamaan tulevaisuuteen, jne. jne.) niin ainakin saavat isältään kilometrin mittaset ripset ja ruskeat silmät.

Vaan eipä tässä kiire mihinkään. Kattellaan. Nyt otan kynän kauniiseen käteen ja piirrän vaikka AW:lle kuvan jäniksestä, jos ei kysymyksiä paperille synny.

(Kuva: YLE / Raumanmeren Juhannus)