keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Päivälorvastelijat liikenteessä

Pikakelaus päivään:

10.00 Lääkäriaika eilisen paniikki- tai mikä lie kohtauksen johdosta. Lekurin kuulustelua, samojen asioiden selittämistä viidettä kertaa. Kaks viikkoa lisää saikkua.
11.00 Sellossa tyhjänpanttina pyörimistä. Uusi hame ja pieniä asioita.
11.30 M saapui, lisää kauppojen kiertelyä, ostettiin sille uus pipa. "Piippaappa ja paappa pipa päähän."
13.30 Tennispalatsille, liput The Brothers Grimmiin, mätöt jossain texmex-mestassa. Leffasalissa meidän lisäks ehkä viis ihmistä, sai löhötä kintut levällään pitkin poikin. M:n spiikkaama mainos alussa, kikert kikert naur naur.
16.30 Ulos leffasta, ruuhkaan kolmeksi vartiksi.
18.00 Peipi kotiin, pussailua.
18.30 Ulos kämpästä, bussiin.
19.00 Asunnonpällistelyä. Lumisade. Bussilla kotiin.
19.50 Kotona.

Keksin kotimatkalla kissarunon. Se menee näin:
Katti-Matti kattilassa.
Teemu-kissa teemukissa.
Hyvää yötä.

tiistaina, marraskuuta 29, 2005

Dancing Bush

Joillekin wanha, joillekin uus. Mutta tässä käyttöohjeet:

  1. Laita soimaan joku rempsee kipale
  2. Surffaa osoitteeseen www.miniclip.com/dancingbush.htm
  3. Naputa musiikin tahtiin vuorotellen nappuloita yksi ja kolme (vasemmalla, ei numeroitu).

Kauneuksia

Bongasin blogisurffi-kierroksella nättejä kissakuvia.. ja muitakin kuvia. Tällaisia minä haluan ottaa. Mutta jos nyt ensin suorittaisi kunnialla viikon rokkikuvaukset, sen jälkeen alkaisi taas herättelemään taidekuvaajaa minussa.

Olikohan sitä edes koskaan olemassa.

Sisäinen lapsonen

Pöllin Salkkareilta lapsitestin ja tulos oli "todella yllättävä". Se kakara mun sisällä parkuu, sillä ei ole hyvä olla. Nojoo.. eihän se välttämättä ole paha asia. Olen vain pienestä saakka ollut melankolian ystävä. Muistan jo alle kouluikäisenä diggailleeni Maria Copacabanasta -biisiä, sehän ei ole mikään iloinen viisu se ("Pikkuinen tyttö on kyllä Maria, resuinen mekko on yllä Marian.."). Teini-ikäisenä kolahti CMX ja varsinkin ne ei-imelät hitaat, R.E.M:in Everybody Hurts, peruskoulussa rakastin kirjoja, joissa oli surullinen loppu. Itkin, kun luin tarinan koirasta ja kirjan lopussa kuolevasta isännästä (Jehu?). Yläasteella mieleen jäi parhaiten elokuva Valkohammas, jossa joku elikko kuali ja teatterissa vollotutti. Lukiossa kolahti Emily Brontën käsittämättömän traaginen rakkaustarina Humiseva Harju. Samaa linjaa on jatkettu 28 vuotta. Positiivisuus on perseestä, haikeus on kaunista. You keep that in mind.

Your Inner Child Is Sad

You're a very sensitive soul.
You haven't grown that thick skin that most adults have. Easily hurt, you tend to retreat to your comfort zone. You don't let many people in - unless you've trusted them for a long time.

Askartelua elementtien parissa

leo


Leijona 23.7.-22.8.:

Kokeileminen on hauskaa.
On jännittävää odottaa tuntemattomia
tuloksia.


Tänään on hieno päivä leikkiä tutkijaa
elämäsi hämmentävien elementtien kanssa.
Samalla sinulle selviää, kuinka voit

parhaiten toimia maailmasi kanssa.



Haiceus Maximus: Playground - Different Light

maanantaina, marraskuuta 28, 2005

Torkahtelua

Kauneusunet kaks ja puol tuntia. Silmät ihan ristissä. Onneks sentään oli pehmeä herätys, kun peipe tuli kotiin ja pussailemaan. Lisäksi M:n kanssa vähän meilittelyä aiheista valokuvaus ja leffat eli täksi viikoksi vähän ohjelmaa. Jipii! Jei! Leffoissa käyminen on parasta, se on semmosta todellista aivolomaa. Vaikka miten sanotaan, että kotona on kivampi katsoa, kun saa olla miten tahtoo, syödä mitä tahtoo, käydä kusella milloin tahtoo, niin kyllä mun mielestä silti on kivampi painella Tennispalatsiin ja omistaa koko ilta sille yhdelle elokuvalle. Kuumia poppareita, iso tynnyri kokista, iso kangas, pimeys ja leffaseura.

Ja vaikka usein ottaakin päähän kanssakatsojien kikatus ja supattelu, niin on se silti hieno tunne olla osa semmosta isoa massaa, joka reagoi yllättäviin ja hauskoihin kohtauksiin melkein yhdestä suusta.

Toinen kiva juttu on tv-sarjat! Draamaa, jännitystä, jei! Nyt pittää katsoa nauhalta viime viikon Desperate Housewives, että voi sitten kohta katsoa taas uuden jakson.

On niin järjetön ikävä


Haikeus: Happoradio - Sinä

Nuoruutta ja nykypäivää

Salanimet kirjoittivat lystejä (lue: noloja) muistoja nuoruudesta. Minäkin haluan.
  1. Ensimmäinen suudelmani tapahtui ala-asteella parhaan tyttökaverini kanssa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että olinkin tuohon aikaan kaappihetero.
  2. Minua luultiin 9-vuotiaana pojaksi. Tajusin vinkin vasta 4 vuotta myöhemmin, jolloin..
  3. ..meikkasin liikaa ja näytin naurettavalta.
  4. Halusin vaihtaa nimeni Tiiasta Tiaksi, koska ajattelin sen olevan kansainvälisempi.
En mä muista enempää, ei jaksa.

Paluu arkeen ja samalla ahdistukseen. Pähkäilin yöllä kaiken muun paskan lisäksi mm. sitä, että mitenköhän musta tuli tämmöinen. Miten yli-iloisesta, alati kikattavasta teinistä voi tulla kolmekymppinen mököttävä mörkö, jolla ei enää ole muuta hupia kuin kyynisesti haukkua maailman menoa ja typerääkin typerämpiä ihmisiä. Olenko minä todella tämmöinen? Vai onko oikea luonteeni se, joka vallitsi vielä muutamia vuosia sitten? Jos lukion aikaisilta ystäviltäni kysyttäisiin minua kuvaavia laatusanoja, saisin varmasti positiivisia määritelmiä kymmenittäin. Tänä päivänä, nykyiset ystäväni ja sama kysymys, niin kuvaus kääntyisi täysin päälaelleen.

Olen nyt vanhempi, tiedän asioita, tiedostan asioita, olen kokenut paljon ja viisastunut virheistäni. Voikohan siis olla, että tämä on nyt tätä, näin jatketaan loppuun asti? Että teini-ikäni oli pelkkää laput silmillä kulkemista, maailman ihanuuteen uskomista, seikkailuja ja suuria tunteita?

Haluan ne laput takaisin ja vähän sassiin. Haluan olla typerä, ajattelematon bimbo, joka lakkaa kynnet huolellisesti iltaisin ja käy sitten nukkumaan haaveillen työpaikan ihanasta petristä tai markusta. Jolla on delfiinitatuointi olkapäässä ja ruusupussilakanat.

Äkäsyyteen: Mokoma - Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi (Vade Retro, Satana!)

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2005

Isoveli loukkaa

Big Brother -talo, leppoisa iltapäivä. Tytöt kasaavat jotain lumihässäkkää pihalla, pojat katselevat toimintaa ikkunasta ja haukkuvat Terhiä läskiksi.

Big Brother -show, livelähetys Subtv:ltä. Juontaja kysyy talosta jo poispotkitulta Antilta, mitä mieltä hän on tuosta haukkumisesta. Antti vastaa miehekkäästi:
- Onhan se ylipainonen juu, ja nauraa hekottelee päälle.

Voi perse, mikähän mut sai palaamaan sieltä korvesta tänne "viihteen" pariin? Miksi ikävöin telkkaria? Tämmösenä pullukkana nää läski-jutut ottaa niin henkilökohtasesti, että meni vituiks koko päivä enkä huomenna halua liikkua mihinkään. Istun sisällä syömättä niin kauan, että kelpaan tälle saiminousiaisia ja narkkarin näkösiä ripakinttuja ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tai sit muutan Jamaikalle. Siellä ne osaa arvostaa pehmeitä muotoja.

PS: Mainoksesta bongattua: Antti Tuisku = miesartisti? Olen eri mieltä.
PS2: Terhi on ihana.

Bäk from mökki

Huh, kotona taas. Reissu oli ihan mahtava, voi aargh! Nyt on vietetty sitten oikein korpiloma, keskellä ei mitään. Ei telkkaria, ei nettiä, vain lautapelejä, kortteja, liian paljon ruokaa, puusauna ja talvista metsää silmänkantamattomiin. Asiaan kuuluvasti tietty myös eksyttiin metsäpoluille, ja rämmittiin jotain lammenrantaa yli vuorien ja kukkuloiden takaisin kotiin.

Siisteintähän tässä on se, että tuli bongattua palokärki. Olipa pikkasen hieno lintu, huu! Ketun- ja supikoiran jäljistä huolimatta ei nähty nisäkkäistä vilaustakaan. Höh. Mä vähän toivoin, että olis joku hirvi tahi ketukas talsinut vastaan.

Nyt taidan vähän piirrustaa. Onpa kiva olla taas peipen luona.

perjantaina, marraskuuta 25, 2005

Päivitystiheys 100

Olen menossa mökille viikonlopuksi, pois internetin äärestä, joten mullahan on oikeus päivittää vaikka viidesti tänään! Surffailin tässä suosikkeja läpi, ja löysin lystin idean Iinekseltä. Hän oli jopa listannut minut! Voi, miten semmoinen helliikään tämmöisen linnunpojan blogi-itsetuntoa. Hihi.

Vois joku päivä vaikka listata kaikki omat suosikit ja kertoa miksi niistä pitää. Se olis kivaa se.

Ennen mökille lähtöä käymme hoitamassa pari asunnon ostamiseen liittyvää asiaa peipen kanssa. Ajatelkaa! Pääsen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni - no, kotoa muuton jälkeen - asumaan kotiin, jossa voin yhtenä päivänä tuosta noin vaan maalata seinälle kiraffin tai lohikäärmeen poikasia tai lauman kissoja elämättä sen jälkeen pelossa, että vuokraisäntä tupsahtaa kylään ja saa slaagin. Mutta asuntoasiasta myöhemmin, voisi vaikka kirjoittaa aiheesta enemmänkin vastaavaa harkitseville. Ensikoti, I love you already!

Random note: Roihu sai jokin aika sitten hyvät arvostelut Chambersissa. Olen siitä kauhian iloinen! Roihu on paras.

Pornospämmiä!

Hehe. Naureskelin vastikään Ekin saamalle pornospämmille kippurassa, mutta sainpa kuulkaa itsekin ihan oman annokseni tästä. Spämmi sisälsi monia mielenkiintoisia linkkejä allalistatuilla sanoilla kuvailtuna. LINKIT EIVÄT TOIMI, sillä en halua teidän kilttien lukijoiden lankeavan moiseen naurettavuuteen :)

viilein juopottelu @
hauskempi kasihoito @
kylmin kaunis melonit @
sangyssa japanilainen @
keskinkertainen marka @
poikkeuksellisen loistava amerikkalainen @
komea video @
toimisto filmi @
kohtuuton nuori @
hyvannakoinen aippa @
kuumin tunteellinen poika @
kylma pelottava neito @
viileampi pornotahti @
uskalikko bimbo @
kylma poikkeuksellisen loistava sitominen @
portaissa marka @
lyhyt ranskalainen @
ujo ryhmaseksi @
nakymaton galleriat @
puput taivas @
tarve keskikokoinen @
halu isi @
kylma kuvaamaton aippa @
kylmin peraanantamaton neitsyt @
kylmempi fetissi @
kohtuuttomasti live @
lampimampi natti live @
talossa karvoittunut @
ilkea orgasmi @
nurinkurinen pulska @
taivaallinen ilmasto @
sohva elokuva @
janismainen lyhyt @
nakymaton isa @
kylmempi kaunotar poika @
viilea viihdyttava naimaton @
viilein vagina @
hammastyttava lateksi @
kuuma uskalias imea @
talossa laukeaminen @
pikkuasia sidottu @
hauskempi kuningatar @
tunne taivas @
opiskelija filmi @
valtava pienikokoinen @
onnistunut aiska @
kylma hauska aiti @
lampimampi sopiva neito @
lampimampi pissaava @
jarjeton tytsyt


Aargh, että sai taas päivän nauruannokset yhtenä satsina.

Näitä tuli vielä toinenkin Suomeksi ja kymmenkunta muilla kielillä (epäilemättä tulee lisääkin), mutta eiköhän tästä tullut idea selville.

Auratesti

Aurasi pääväri: Lila

Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä "haihattelijaa", joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Aurassasi voimakkaita:
sininen

Lisää tätä täällä.

Mutkia hoitopolkuun

Joopajoo. Joo-o. Sitä luulee löytäneensä tsykiatrin, jonka luona jaksaisi käydä pidempäänkin, joku jolle on puhunut enemmän asioita kuin tämän puolentoista vuoden mittaisen kärvistelyn aikana kenellekään aiemmin. Paljon asioita. Ja on ollut vielä fiilis, että se toinen näkee mikä on vialla, ymmärtää minne suuntaan tästä pitäisi juttua lähteä johdattelemaan.

Niin kuinkas sitten käykään. Yhtäkkiä asuinpaikkani katkaisee hoitosuhteen. Osoitteenmuutokseni ei ole päivittynyt heidän järjestelmiinsä (sen pitäisi, automaattisesti) eikä mulle ole jostain syystä tullut mieleenkään kertoa, missä nykyään yöni vietän. Nyt tyhmästä päästä kärsii.. no, tyhmä pää. Homma selvisi sitten eilen.

Tulos: en saa enää käydä tsykerölläni. Joudun etsimään uuden juttukaverin omalta asuinalueeltani, selittämään kaikki ne vaikeat asiat taas uudelleen, yrittää saada sen näkemään, mikä on vialla ja mikä minut pistää itkemään päivästä toiseen. Se ei ole helppoa. Eikä siinä oikeastaan vielä kaikki: pitäisi kuulemma hakeutua yksityiselle, psykoterapiaan, kerran pari viikossa, vakituinen pitkä hoitosuhde. Jonka joudun maksamaan itse. Kela osallistuu vähän, mutta mistä vetoa, niin ne naljakkeet eväävät minulta kaiken tuen vaikkapa maksamattomiin opintolainoihin vedoten tai siksi, että miehelläni sattuu olemaan ihan kohtuulliset tulot. Olen aivan varma, että jotain tälläistä tapahtuu. Kelan nimi ei pitäisi olla Kela. Sen pitäisi olla Koukku. Sellainen nimittäin piilee jokaisessa "tuessa", joka sieltä kansalle luvataan.

Haluaisikohan joku soitella yksityisille freudeille ja sopia aikoja tapaamisiin? Käydä siellä puolestani, kertoa surut ja huolet ja päättää, sovimmeko työpariksi? Mulla ei nimittäin ole pienintäkään tarmonhippusta jäljellä tälläiseen toimintaan, vaikka vakituiset istunnot niin kovasti haluaisinkin.

Itkin toissapäivänä töissä, en tiedä miksi. Hajosin tähän paikalleni. Kokosin itseni, jaksoin päivän loppuun. Hajosin eilen taas psykiatrilla, se sanoo että mulla on "surematonta surua". Kehottaa hakemaan lisää saikkua, jos tuntuu etten jaksa. Mutta kuinka monta kertaa ihminen kehtaa ilmoittaa työpaikalleen, että mä meen taas, tuun sitten muutaman viikon päästä? Mä en uskalla enää pyytää edes pidempää lounastuntia, saatana. Enkä mä myöskään halua vaikuttaa laiskalta siipeilijältä, joka hengailee himassa piirtelemässä, kun mies ja sen orkesteri vääntää hiki hatussa musiikkia monta päivää viikossa. Enkä myöskään halua enää koskaan nähdä näitä mulkaisuja, joita työkavereilta irtoaa tullessani myöhemmin töihin tai palatessani muutaman viikon "lomalta".

Eilen lannistuminen näistä asioista vei voiton. Tuhman deadline on tietty mennyt jo päiviä sitten, mutta sain Yrjänä-haastiksesta purettua vasta kolmanneksen paperille. Siitä pitäisi vielä juttu vääntää. Väkerryksen sijasta kävin iltakuudelta nukkumaan paetakseni kaikkea, heräsin katsomaan Big Brotherit ja nukahdin taas uudelleen. Voimat vähän vähissä.

Mutta jeah.. Täytynee lopettaa aiheen käsittely nyt tähän. Tämä päivä on kestettävä, illalla pääsee Cheerioiden kanssa mökille. Pari päivää todellista korpilomaa, ei nettiä, ei liikaa telkkaria, ei stressiä maallisista mammonista.

Tunnelma: CMX - Eteläisen Tähtitaivaan Kartoitus, Coldplay - Talk , Verenpisara - Etsin Sinua, Live - Ghost

torstaina, marraskuuta 24, 2005

Tuoksut ja mielikuvat

Ok. Kävin suihkussa. Pesin tukan. Ihmettelin jälleen kerran uuden shampoon oudohkoa tuoksua. Joku tuttu haju, ei semmoinen tavallinen kukkainen vaan ehkä hieman mausteinen. Luin tuoteselosteen. Cinnamon. Mun shampoossa on kanelia. Onko tää nyt joku läppä, että kun haistaa kanelin, saa välittömästi mielleyhtymän jouluun ja jotenkin kierosti sitä kautta punaiseen?

Voiko ihmisen huijaaminen olla nykyisin näin helppoa? Viskataan vähän kanelia shampooseen, niin se poor bastard luulee oitis, että tää tosiaan on punapäille erikoisesti suunniteltu? Kas kun tuubista ei tupsahtele piparinpalasia.

Onkohan blondeille (miksi mainoksessa sanotaan "vaaleille"?) tarkoitetussa versiossa sitten jotain vaaleaa? Juustoa? Bruneteille tarkoitetussa shampoossa on pakko olla suklaata, vaikka ensimmäisenä tulikin mieleen aivan jotain muuta. Tiedättehän te: sham-
poo.

Okei, aika huono.

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Huraa mielenterveys!


Haluan mielen irti ruumiistani. Kiskokaa piuhat irti, nyt riittää. Näin iso akka, vahvat käsivarret ja pontevat reidet, ruokahalu kuin hevoisella ja itsepäinen ku aasi. Ääntäkin lähtee ku hinaajasta. Minkä vuoksi näin laadukas kroppa pitää pilata mädällä sielulla? Minkä takia yksi ahdistuksenpuuska kesken työpäivää tekee koko mahtavasta matamista täysin hyödyttömän, nyyhkyttävän nynnerön?

Voi pylly. En tiedä miten kertoisin pomolleni, etten vieläkään ole tänne valmis. Hävettää, ahdistaa, eikä lääkityksestä ole mihinkään. Pillerit on täyttä turhuutta. Seuraavaksi koitetaan hypnoosia, sen jälkeen akupunktion ihmeitä. Niin, tai kun sais ees aikaseks sen hammaslääkärin varata.

Oon niin rikki että suoraan sanoen oikein vituttaa. Ihan kuin tää masennus olis joku tyyppi, joka tulee kesken hyvän päivän paukkamaan puupölkyllä päähän, tökkimään neuloilla ja haukkumaan huonoksi ihmiseksi. Tekee mieli taistella sitä vastaan, lyödä takaisin, kampata jalat alta ja pistää se jollakin hengiltä.


Mutta mitenkä sitä taistelis näkymätöntä vastaan.

Saamaton paska

"Mun pitäis maalata, että voisin tarjota näitä kuvituksia jonnekin."
"Nii no, otat rensselit käteen ku pääset töistä, jätät telkkarin vähän vähemmälle."
"Joo, siihen tarvis vaan itsekuria jota mulla ei ole. En saa aikaseks."
"No, mutta nyt ku meet himaan ni otat vaan kynän käteen!"
"Joo, siihen tarvis vaan itsekuria jota mulla ei ole. En saa aikaseks."
"No eihän siinä oo muuta ku rupeet vaan tekee!"
"Joo, siihen tarvis vaan itsekuria jota mulla ei ole. En saa aikaseks."
jne.. jne..

En pidä minusta. Minu on ihan paska tyyppi. Se ei tiedä mitä haluaa, ja vaikka tietäis tarkasti, ei osais tehdä sen eteen mitään. Se ei jaksa, se on laiska ja saamaton ja tyhmä, niinku se joku kahvibändi laulaa. Minu pitäs köyttää kiinni piirrustuspöytään tai eläinlääkiksen pääsykoekirjoihin. Minua pitäs vedellä raipalla perseelle ja pakottaa se tekemään.

Mutta minu se vaan istuu sermien keskellä ja naputtelee turhia asioita turhille ihmisille. Minusta ei koskaan tule mitään, se vaan suree ja voivottelee ja vihaa itseään.

tiistaina, marraskuuta 22, 2005

Pukki Schmukki

Vois perustaa vaikka blogin: Joulupukin suosikit. James Blunt on hyvä ja soma. Yks Poets-fani muuttaa Saksasta Suomeen tyttöystävän luokse, ne tapas bändin tiimoilta. Peipe nauroi tänään katketakseen Hesen Valkosipuli-kerros -mainokselle, oli kuulemma niin hauskan huono. Se tykkää omenasta leivän päällä, sanoo että se on parasta maailmassa ja ettei ois keksinyt semmoista ilman mua. Viikonloppuna pääsee mökille. Frendit on vieläkin hyvä teeveesarja ja Nip / Tuck kans. Maha on täynnä. Pettäminen on kamalan ankeeta. Haluaisin mennä katsomaan koiranpentuja mukamas ostoaikeissa, että pääsisin semmoisia rapsuttamaan. Random facts.

Ja sitten isompi fact. Niin kummalliselta ja epämääräiseltä kuin se kuulostaakin, oon kelaillut millaista ois tehdä lapsi jollekin rakkaalle ystävälle, joka ei sitä voi itse saada. Lähinnä oon miettinyt asiaa tuntemieni homoparien kohdalla, kun olen läheltä seurannut miten onnellisia ne tyypit on yhdessä. Vasten tahtoaan lapsettomia heteropareja en taida tuntea, tai ainakaan näistä ongelmista ei ole mulle puhuttu.

Enhän mä tiedä, saanko lapsia itsellenikään, ja olen melko varma ettei aihe ole ajankohtainen vielä vuosiin näiden ihmisten kohdalla. Mutta ajatuksella on ollut jännittävää leikkiä. Se olisi hienosti tehty hienoja ihmisiä kohtaan.

Saattaishan siinä käydä niin, että kun joku oikeasti kysyis moista palvelusta, vois mennä pupu pöksyyn.

Miten tosta Nip / Tuck -äijästä tuli tossa sarjassa noin kusipää? Tekis mieli lätkiä sitä avokämmenellä muutaman kerran ja todeta, että get a grip, mies. Kasva isoks ja lakkaa hajottamasta sitä naista. Huoh.

Bongaa bändi


Bongaa bändi! Kuvasta pitäisi löytyä vihjeitä 74 bändin nimeen. Duuniporukan kanssa ollaan löydetty jo AIIIKA monta. Jos olis aikaa, kirjoittaisin listan tähän. Paras kuva pitkään aikaan.

JA HUH: alaoikealla näkyvässä kalenterissa on merkattu mun synttärit vihreellä - Green Day!
Parhaus!

EDIT noin neljä tuntia myöhemmin: merkkasin kuvaan keltaisella löydetyt tai ainakin ne, joista on vahvoja epäilyjä. Punaisella rengastin ne, jotka vaivaavat vielä mieltä ja tulevat varmasti uniin asti. Selityksiä? Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.



Staili, Wreck, Harry

Paska Timon leffa on maailman katsotuin kotimainen. Myös Hesari tietää sen. Oon niin ylpee että meinaa pää keikahtaa harteilta lattialle kops. Siellä se sitten huutais että HYVÄ POJAT, HYVÄ!
Käytän nykyään paljon runotyttöhameita (kuten Saara sanoisi) ja eilen tästä oli jopa rahallista hyötyä. Sen lisäksi, että hameissa on mukava kulkea ja olla, bussikuski päästi minut ilmaiseksi kyydissään kotiin. Se oli joku iloinen arabi, näytteli peukkua ja totesi että gud stail! Tarkastajan varalta piti istua etupenkillä, oisin sitten ollut sen göölfrend! Hihii.
Harry Potter & the Goblet of Fire oli ihan superhyvä. Ihan superhyvä. Pätsin kanssa oltiin molemmat pelosta pökkelöinä joissain kohdissa, ja se toteskin että K-11 on liian vähän. Samaa mieltä. Kaiken maailman lohikärmeksiä ja kuolemaa.

Uudistin muuten vähän omia sivujani, aion jollain konstilla erottaa ne blogielämästäni. Eli virallistaa ne. Ei siellä kyllä vielä ole juuri mitään nähtävää.

Soimaan: Keanea, Liveä, Poetsia ja CMX:ää.
Fiilis: Parempi ku eilen.. hajotti vähän huolella.

maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Arki läimii

Mikä siinä on, mikä tässä paikassa on? Miksi samat asiat, joista kotona tunnen selviäväni, muuttuvat duunissa kurkkua kuristavaksi stressiksi, enkä selviä itkemättä päivästä, enkä ymmärrä että mulla on kaikki hyvin? Miksi musta tuntuu täällä, että maailma kaatuu niskaan eikä mikään yrittämäni asia tule koskaan onnistumaan?

En saa mitään järjestykseen, ikävöin kissoja, pelkään ihmisiä, henki ei kulje, keskittymiskyky nollassa. Olen odottanut Cheerioiden kanssa tehtävää mökkireissua innolla viikkoja, nyt olen perumassa sitä koska olen huono, pennitön ihminen joka ei ansaitse sellaista kivaa eikä minulla ole varaa satsata siihen yhtä paljon kuin muilla.

Lääkkeet eivät enää tehoa, en huomaa mitään eroa tässä olossa tai paniikissa tunti sitten. Itken sermien takana, pakenen kaulaliina naamalla pakkaseen ja pysäkille.

Way to go. Voi pylly, että mä olen hyvä ja vahva ihminen.

Kissaikävä

Huh huh. Olen alkanut pienesti ymmärtämään, millaista on menettää lapsensa vaikkapa avioerossa tai ulkomaalaisen siipan matkaan. (En puhu nyt kuolemasta, sitä tuskaa en suostu edes kuvittelemaan).

En pysty ajattelemaan kissoja enää itkemättä. Ja kyllä, vertaan tässä kissoja ihmislapsiin. Äidit ja isät sanokoon mitä tahansa. Jos on jonkun olennon kasvattanut pienestä pennusta isoksi kollikaksi asti, 2-9 vuoden ajan päivittäin huolta pitäen, paskoja siivoten, lääkkeitä kurkkuun mahdollisimman hellästi tunkien niin kyllä siihen kumman äidillisesti kiintyy.

Uudelleen ja uudelleen: Poets of the Fall - Signs of Life (kohta vuosi takana, eikä kyllästyminen ole lähelläkään.. joooo), James Blunt - Back to Bedlam

Linnunpoltto

Paska Timo keksi uuden harrastuksen.. puhuttiin eilen lintulaudoista ja kaveri luki kommenttini hieman väärin.

"luin et linnunpoltto"

"siin olis kiva urbaani harrastus"
"poltetaan lintuja"
"rakentaa semmosia ruokavalioita et kun ne tuikkaa tuleen ne palaa hulluna"
"linnunpoltto"
"birdburn"
"birdburning community"
"'Terve, mä olen Kaivo ja olen soittanut Raptorissa aikaisemmin. Nykyään vedän tätä Suomen birdburning-harrastusta.'"
"'meillä on iso ja eloisa yhdistys täällä suomessa, ja paljon touhua suuntautuu myös ulkomaihin. Ihan Espanjan birdburning-maniaan asti ei täällä Suomessa ole vielä innostuttu, mutta selvästi tämäkin laji herättää paljon kiinnostusta. Meillä on muutamia ihan kansainvälisen luokan birdburnaajia on ihan täällä kotimaassakin.'"

Semmoisen monologin Paskis veti irkissä, nauratti taas aika huolella.
Paskis on paras. Paras ystäväni. Mulla on sitä ikävä. Mutta Paskis asuu Tampereella, ja sillä on ihana vaimoke ja Julius-lapsi. Julius-lapsi sanoo aina terveisiä että jokel jokel.
Kun on perhe, ei ehdi lapsettomien hulttioiden kanssa ihan aina kirkolle remuamaan.

Jos Paskis ei tule Tiian luokse, pitää Tiian mennä Paskiksen luokse. Ja käydä samalla katsomassa CMX:ää.

Niin, ja kuten kuvan laadusta voitte päätellä: mulla on duunissa Paint. Ei Photoshop. Photoshop good. MS Paint fun.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2005

Retro sucks

Voi perkele! Idolsissa kasarimeininki. Voi helvetti että vihaan kasaria. Vihaan sukkahousuheviä ja kiharrettuja puudelimiehiä ja kuolleen ketun näkösiä härpäkkeitä takaraivossa. Vihaan näitä biisejä, vihaan kasaria vihaan VIHAAN!!!!

Final Countdown pitäs kuopata jonku ydinjätteen messissä jonnekin ikiroutaan saatana.

Pettämisestä

Mua ahdistaa tämä ihan suunnattomasti. Tekisi mieli sanoa tuolle naiselle, että lähtis kävelemään, paiskais oven kiinni perässään. Olen ollut samantapaisessa suhteessa joskus, enkä halua sellaista helvettiä koskaan enää. Voiko ventovieraalle, kasvottomalle ihmiselle kertoa mielipiteensä siitä, miten sen pitäisi toimia? Tietämättä koko tarinaa?

Suljetaan nyt pois se mahdollisuus, että koko soppa on keksittyä. Koska aika tavalliselta paskalta parisuhteeltahan tuo kuulostaa. Äijällä liian vilkas yöjalka, naisella (mahdollisesti juuri siksi) päivät täynnä paranoiaa ja mustasukkaisuutta.

Pakko mennä halaamaan omaa kultaa. Mulla on asiat loppujen lopuks niin hyvin.

Kisperi, Tauko ja Ikea

Eilen tuli illalla yhtäkkiä kaverikaipuu. Piti sännätä Kallioon näkemään ihmisiä, alunperin piti mennä Tepon kanssa mut nähtiinkin myös Kisperi ja Luigero ja vaiks ketä. Tauossa meteliä, röökinsavua, kaliaa ja höpöttelyä, Teppo teki kännihoudinit ja katosi ilmeisesti kohti kotia. Stadin Tähdessä mahdollisimman epärytmistä ja tyhmännäköistä tanssia Kispen kanssa ja DJ Sepe eli Seppo. Puol kolmen maissa pirssillä kotia kohti, tietty jonkun Esson kautta kun yönälkä iski. Avaruussämpylää sieltä mukaan, joku folioon kääritty pötkäle jonka hotkaisin ennen kotiovea ja röyhtäilin varmaan superherkullisia tuoksuja pitkin kämppää.

Yöchatille naureskelua, siideriä ja naksuja. Kispe on ihana! Mää pidän.

Yhdentoista maissa kömmittiin petivaatteista ylös ja paineltiin Tapiolan markkinoille. Hyviä leipiä sai sieltä! Tommoista ihme limppua, missä on oliiveja ja fetajuustoa. Sinne tuorejuustoa ja oikeeta juustoa väliin ja avot, oli aamupala rokkipojille tarjoiltu nopsaan. Tänään äiti ei jaksanut kokata. Äitiä laiskotti. Äiti pakotti pojat syömään mäkkimättöä ja markkinaleipää.

Iltapäivällä M sai jonkun tylsyys- tai inspiraatiokohtauksen, mistäs sitä tietää kumman. Raivattiin puol olkkaria tyhjäks ja köröteltiin Ikeaan mittailemaan kalusteita. Jipii! Maailman kivoint. Äijät naureskeli nurkassaan, että mitähän tästä taas seuraa, niinhän ne aina. Rotjakkeet.

Ikeas oli maaliman suloisin pieni koiranpentu (samanlainen ku tuossa kuvassa)! Vakoiltiin sitä ihan pikkasen, se oli semmoinen surullisen näkönen ruttunaama, omistajaukkelin takin sisältä kurkisteli.

Pään sisällä on asiat taas vähän sekaisin, ei nyt kamalasti mutta silleen että joutuu muistuttelemaan itselleen koko ajan, mikä on oikein ja mistä asioista ei kannata ottaa stressiä. Ehkä tää on taas näitä itsetunto-kysymyksiä, en mä tiedä. Koska sitä oppis, etteivät hyvät ystävät katoa minnekään, vaikkei niiden kanssa ravaa jatkuvasti baareissa tai pidä yhteyttä päivittäin? Huoh.

Mut siks esimerkiks ehkä sit osaa arvostaa myös esim. M:n kaltaisia ihmisiä. Että viina ei tuu mieleenkään ajanvietteenä, ja että selvinpäin on kivaa tehdä ihan kaikkea muuta.
Sitäpaitti se on vielä semmonen, mille on helppo puhua. Kun en mä tykkää kovin monen kanssa jutella mitään tavallisia syvällisiä asioita, joita älykkäät ja mukavat ihmiset keskenään juttelee. Mainio tyyppi, mää pidän.

Pitämispäivä.

lauantaina, marraskuuta 19, 2005

Kolmen tunnin päiväunet

Joo huomenta. Kömmin just tuolta peiton alla, silmät ristissä ja unista hämmentyneenä. Just näitä unia, joita luulee pitkän aikaa todellisuudeksi, ja vasta oikeasti herätessään tajuaa missä mennään. Sitä uneksii heräävänsä, lähtevänsä ulos jotain tuttavaansa vastaan ja nukahtavansa pihalle uudestaan. Näkee naapurin tätejä, jotka tulevat kertomaan että äiti soitti ja kysyvät kauanko olet tässä pihalla nukkunut. Ihan kummallista. (Unessa oli kyllä hauskaa se, että tuttava jota lähdin vastaan, oli ala-asteen aikainen paras ystäväni, jota en ole nähnyt vuosiin.)

Ja jotta Nukku-Nakki-Matti ei vaan päästäisi liian helpolla, nakkasi se sekaan yhden takaa-ajonkin. Käytiin jonkun heebon kanssa bileissä, joissa oltiin nk. kuokkavieraita ja nähtiin liikaa asioita. Tappotuomiohan siitä tuli gangstereiden taholta. Esitin siivoojaa ja pakenin roskapussit sylissä pyssymiesten ohitse, juokseminen oli tietty taas hankalaa ja jalat tahtoivat jäädä katuun kiinni. Ilmeisesti tavoittivat minut viimein ja loppu näytti olevan lähellä, mutta luojan kiitos heräsin hengissä rappukäytävässä mekastavien teinien känniriemuun.

Kiva päivä. Doktor Philiä ja herkuttelua: kokkailin pojille nuudeli-kana-kasvis -wokkia jollain herkkukastikkeella (soijaa ja sipulia) ja jälkkäriksi plättyjä. Käytiin Stockmannilla pyörähtämässä ja hain vähän uutta vesiväripaperia.. nyt voiskin loppuillan vaikka tuherrella.

Toisinsanoen en eilisestä listasta ole saanut vielä mitään tehtyä ja kohta on maanantai. Hyvä hyvä hyvä.

perjantaina, marraskuuta 18, 2005

Lemureita ja toimintalistaa

Madagaskarista on löytynyt uusi makilaji. Huisaa. Lähden sinne ja pelastan ne kaikki sukupuutolta!

Viikonloppu tulee. Kert eläintenhoitajan koulutusta ei löydy, ni must tuleekin maurikunnas. Tehdään peipen kanssa kunnon paketti piirrustuksia ja tuherruksia, ja sit meen kolistelemaan kustantamoiden ovia. Täältä tullaan, Mauri! Kohta hengataankin samoissa cocktailkekkereissä. Ohan se niinku varma.

Tässä toimintalistaa, asioita joita PAKOTAN itseni viikonloppuna tekemään:
  • Piirrä, piirrä, piirrä.
  • Maalaa
  • Levyarvostelut, kirjota ne
  • Pura AW:n haastis nauhalta paperille.
Soi: James Blunt, Poetsit, CMX. (So what else is new? )

Osta hyvä CMX!

No niin. Tilasin ennakkoon CMX:n Pedot-levyn, ja se köllöttelee edelleen postissa noutajaansa odottelemassa. Mukana myös juliste. Nyt kuitenkin löysin nimmariversion Free Record Shopista ja ostin.

Jos joku vielä haluaa hankkia itselleen tämän mainion levyn mainioon hintaan, ottakoon yhteyttä! Voin noutaa postista ja postittaa maksutta eteenpäin. Ai, miksikö? Haluaisin siellä mukana olevan julisteen sekä säästyä lisäkuluilta, joita syntyy, kun jättää postiennakkopaketin noutamatta. Hehe.

Töihinpaluu

Hei, mä olen hengissä. Pitkän sairasloman jälkeen sermien kätköissä, paremmilla mielin, kokeiluhengessä. Maanantaina pitää soittaa tsykerölle ja kertoa fiilikset paluusta, pomon kanssa tsekkaillaan kohta mulle uutta tehtävää.

Kun miettii tätä paria kuukautta taaksepäin, niin kyllä tuosta lepohetkestä oli oikeasti hyötyä. En uskonut ollenkaan, että kotona möllöttäminen auttaisi uupuneeseen, surulliseen olotilaani, vaan taisin olla väärässä. Minä pari kuukautta sitten. Minä nyt.

Ero on valtava, vaikka matka on vielä pitkä.

Emily Rose

Voi pojat, voi pojat! Emily Rose oli oikeasti hyvä. Viis kriitikoiden mahdollisesta kitinästä (en lue arvosteluja, en voi tietää ylistävätkö ne vai kitisevätkö), mä olen ihan myyty. Pisti vähän miettimään tiettyjä juttuja, vaikken nyt ihan justiinsa ole kirkkoon pinkasemassakaan tunnustamaan uskoani.

Sen verran kuitenkin hätkäytti, että huominen safkis saattaa mennä googlen ja aiheeseen liittyvien hakusanojen parissa. Mahtavaa! Oli myös lysti huomata, miten erilaiset ihmiset aiheeseen reagoivat. Tosikot kauhufilmien ystävät narisivat poislähtiessään, että täähän oli ihan lälly ja diibadaaba, tylsää oikeusdraamaa ja liian vähän saatanoita. Höpö höpö! Mussa on vähän semmoista foxmulderin vikaa, että uskon aika herkästi asioita - tai jos en nyt ihan loppuun asti allekirjoita, niin ainakin henkimaailman jutut saa mielikuvituksen laukkaamaan tuhannesti paremmin kuin vaikkapa puhtaat faktat jostain maailman turhuudesta.

Toi siippa on sitten vähän enemmän semmonen faktojen ystävä, danascully, sillä on aina tarve selittää asioita järjellä ja perustella vaikkapa joku fengshui sillä, että "oikeastihan sekin hömpötys perustuu vaan järkeviin käytännön ratkaisuihin, eikä sinänsä ole mitään suurta viisautta." Mutta hyvä niin, vähän tämmöst kivaa tasapainoa tähän kun toinen kulkee jalat maassa ja toinen pää pilvissä huitoo menemään.

Onneksi leffassa oli myös M, se on kans vähän semmoi foxmulderi. Mahtavaa!! Täst lähtien pyydän sen jokaiseen spiritual yada yada -elokuvaan messiin.

Ja nyt kun sais vaikka etukäteis-joululahjaks vielä Enkelit ja Demonit niin vois tosissaan seota näistä asioista.

torstaina, marraskuuta 17, 2005

Yllätyskekkerit

Ihan parasta! Kun kukaan ei ole hoksannut järjestää minulle koskaan yllätysjuhlia merkkipäivänäni, järjestänkin niitä siis muille. Tosin, ensimmäistä kertaa vasta eilen. Pyysin paikalle peipen parhaat kaverit ja pari mimmiä universaalin mies/nais-tasapainon ylläpitämiseksi, ravasin päivän kaupungilla ostellen paperihattuja, käärmepillejä, serpentiinejä, ilmapalloja sekä itse lahjan. Jutta tekaisi edellisyön kähmyssä pari vuoallista tiramisua (nam!!) ja tytöt toivat mukanaan myös kuohuvaa.

Lahjalistaan sisältyi Reino-tossuja, verenpainemittari, leffoja sekä ostamani Happy Tree Friends-muki ja Tinttikrääsää. Ehkä jotain muutakin, ei jaksa muistaa.

Ukkeli tuli kotiin (myöhässä, tietenkin) ja me kymmenpäinen porukka kyyhötettiin olkkarissa odottelemassa. Jännitti ihan hulluna! M meni ihan hysteeriseks, puhalteli pilliin ja huusi yllätyksen jälkeen että "mua jännitti mua jännitti!!". Itse kirjaimellisesti tärisin jännityksestä kyttäillessäni ovisilmästä, milloin mies kiipee portaita. Huiii olipa hauskaa! Sit tempastiin kakut naamariin ja paineltiin keilaamaan, sekä tietenkin jälki-istuntoihin paikalliseen baariin.

Voi notta. Kuulkaas lukijat, jos teidän läheisillänne on synttärit tulossa ettekä tiedä miten muistaa, ni testatkaa tätä. Taattu menestys!

Huomenna sitten töihin, jännittää aika pirusti, mutta toisaalta kivaa, että lakkaa tämä totaalisen hyödytön fiilis kuin seinään. Onhan se mun duuniin niin pirun merkityksellistäkin...

Supersöpöilylinkki: Tiikervauvat!
Leffajee tänään: Emily Rosen kirous!

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005

Multsi

Ei voi ymmärtää, miten johonkin sarjaan voi jäädä niin kovasti koukkuun. Eläytyä. Multsista tuli eilen kauden viimeinen jakso, eikä hajuakaan milloin se taas jatkuu. Voi hitto. Itku pääs, eikä mitään hirveen kamalaa edes tapahtunut. Väääää! Gimme back my Multsi!!

Fasaani töräyttelee taas pihalla (talon asukit ovat nimenneet sen Pomoksi. Pomo tykkää phäkinöistä) ja kahvi maistuu hyvälle.

Hyvä, että kirjoitin tämän tekstin jo aamukymmeneltä, mutta muistin postata vasta nyt!

tiistaina, marraskuuta 15, 2005

Luolaan erakoks

Pään sisällä on semmonen piru. Se on inhottava ja vittumainen, typerä olento joka nappaa matonreunasta kiinni ja tempasee, just kun olen edellisesta horjahduksesta saavuttanut tasapainon takas. Se raapii silmät verille ja pistää migreenin ohimoille, puristaa sydäntä niin että vedet nousee silmiin.

En halua olla sen kanssa tekemisissä, enkä voi sille mitään. Mutta enhän mä sitä mihinkään saa karkotettua, en ennen kuin oon päässyt eroon kaikista ihmissuhteistani. Tai ei mun niistä tarvitse edes päästä eroon, tää pirulainen hoitaa onneks kaiken mun puolesta.

Lappiin, luolaan tai kuoppaan, eikä ikinä enää yhteydenpitoa kenenkään kanssa. Ikinä enää. Haistakaa kaikki paska.

maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Saatanoita vampyyroita noitanoita

Dracula! Yhdeksäs Portti! Sleepy Hollow! Interview with a Vampire! Paholaisen Asianajaja! Witches of Eastwick! Kuudes Aisti! Jack Nicholsonin Wolf! X-files! Emily Rosen riivaaja! Jne, jne, jne, jipii!

Paljon, paljon, paljon hyviä saatanoitavampyyreitanoitia, henkiä ja pirulaisia. Kylläpä isosta pahuudesta voikin kehitellä aina vaan hienompia juonia, hahmoja ja elokuvia. Ihokarvat nousee pystyyn. Enkä nyt tarkoita verenvuodatusta, päiden- ja raajojen katkomista, vaan puoliksi näkymätöntä jännää. Sellaista, jonka kamaluudesta puolet tulee omista käsitteistä, opeista ja mielikuvituksesta. Sellaista, jota ei välttämättä ole olemassa muualla kuin taruissa ja uskonnoissa - tai sitten on.

Että minä pidän semmoisesta. Niin kovin paljon minä pidän. Huomenna soitan Pätsille ja sovin Emily Rose -tällit. Siitä trailerista meinaa jo lähteä siististi järki, mitähän tapahtuu, kun joutuu katsomaan sitä pari tuntia putkeen? JESH!

(Enkä jaksa linkkailla, kyllä te itsekin osaatte sinne imdb:hen mennä ja katsoa, mistä minä puhun.)

Monopoliin uusia ruutuja!

Ojeee! Nyt löytyi linkki, jota kaikkien pitää klikata! Ihana äänestys, paras vuosiin!

Monopoliin valitaan uusia ruutuja, kertoo Helsingin Sanomat. Me, eli kunnianarvoisat pelaajat, saamme äänestää uusia kohteita ostettavaksi laudalta. Vaihtoehtoina mm. ihanat Tavastia-klubi sekä Kallio!

Ooh! Jos noi kaksi löytyy uudelta laudalta, hankin välittömästi ja järjestän ystävilleni Monopoli-illan. Huikeeta!

Soitossa: A(labama)3 - Too Sick to Pray, Audioslave - Your Time Has Come, Electracy - morning Afterglow.

Omin pikku kätösin


Näin tämän jo muutamalla, joten en tasapuolisuuden vuoksi linkitä ketään. Kelailin kirjoittavani kokonaisen merkinnän käsin, mutta ihan hyvä että joku keksi siitä vääntää meemin. Pääsi käsi vähemmällä :) samassa paketissa omakuva, idea Sedikseltä. Pittää joku päivä tehä parempi.

Herätys, täällä hyperventilaatio

Jaha, vaihteeks näitä öitä. Herra Nukkumatti oli sitten päättänyt läjäyttää melkoiset painajaiset ilmoille. Unessa olin muutaman sadistisen narkkarin vankina pariinkin otteeseen - mikään, mitä heidän hyväkseen tein, ei tuntunut riittävän. Viimein kyse oli autosta, jonka olin pyynnöstä toimittanut katsastukseen, mutta en enää muistanut minne konttorille. Autossa sisällä oli jotain, mitä nämä ihmishirviöt halusivat takaisin (ei, autoahan ei niinku saa enää takaisin katsastuksen jälkeen..). Minut oli kuitenkin jo moneen kertaan hakattu ja kasvojani viillelty, enkä puolitajuttomana saanut päähäni, mikä useammasta konttorista oli kyseessä.

Vangitsijani olivat jo tappaneet pari tuttavaani unen aikana, joten tiesin elämäni olevan enää pienen hetken mittainen. Itkin, pyysin armoa, kirjoitin salaa taskuuni paperilappua, jonka joku ehkä löytäisi, jos ruumiinikin. Muistan kirjoittaneeni äidille, isille ja siipalle, kuinka heitä rakastan. Anelin armoa, heräsin kyynelten valuessa vuolaana pitkin petiä ja tajusin peipen pitävän minusta kiinni ja hyssyttelevän. Happea tuli liikaa, hengitystä ei saanut rauhoittumaan. Pyysin laittamaan valot päälle, tärisin myttynä tyynyyn huohottaen ja kipu keuhkoissa hetken aikaa. Vessassa piti käydä tarkastamassa, ettei viiltoja näkynyt, ettei veri vuotanut oikeasti.

Kukahan keksisi sakset, semmoiset joilla unen saa katki eikä unessa tuntemansa asiat yllä enää heräämisen tälle puolelle? Naks, olet hereillä. Nips, kauniita unia.

Terve meininki. Vaan nyt on sanottava pari muutakin asiaa.

CMX:n Pedot on hyvä albumi. Ihan oikeasti, vaikka ne kriitikonplantut ja muutamat vannoutuneet ikiaikaiset fanit muuta väittävätkin. Pedot on vain yksi näistä levyistä, joita pitää jauhaa ja jauhaa ja jauhaa, ennen kuin ne saa nieltyä. Alle kymmenen kuuntelukerran jälkeen tästä on oikeastaan ihan kenenkään turha käydä mitään napisemaan. Nii! Ja Aki on mukava mies. Minä pidän Akista. Ja Aki pitää kakusta.

Parvekeoravista yksi on jo superkesy. Kädestä se ei suostu syömään, ja ehkä on viisainta jättää tämä tuttavuus sille asteelle. Ei sitten mene hölmöilemään ilkeämielisten ihmisten ollessa kyseessä. Uskollisesti se kyllä joka aamu ilmestyy kaiteelle juoksentelemaan, ja heti kun avaan oven, hyppää pieni halkiokorvainen paskatassu partsin lattialle ja kipittää luokseni. Jos se osaisi ihmisten kieltä, se varmasti huutaisi iloisena että phäkinätäti! Phäkinätäti! (Ihan varmasti).

Soitossa: CMX - Pedot, 51koodia - uutta ja vanhaa.

Kuva: Leivoin lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni pullaa. Pojat täällä mussutti onnellisina, herra O:n mielestä ylittivät äidin paistokset! SE, jos mikä, on KOHTELIAISUUS.

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2005

Syntymävuoden hittibiisit

Hehee. Löytyipäs taas intternetistä hauska sivusto. Katselen tässä sivusilmällä Idolsien ulinaa livelähetyksessä (Agnes on paras!!), ja hoksasin jossain vaiheessa että biisit esittäjille on ilmeisesti valittu syntymävuoden mukaan. Pakkohan se oli heti käydä etsimässä vaihtoehtoja, joita itse olisi voinut tuolla hoilata. Jos olis ollut pakko. Aseella uhaten.

Löysin tälläisen sivuston. Kaikkien älyttömyyksien joukosta olisin ehkä valinnut lystisti älyttömän, vuoden 1977 lista sijalta 88: Somebody to Love (Queen). Kuvitelkaa, mikä riemu tuo olis kajauttaa telkkarissa!

Lystiä riitti vielä oman synttärivuoden ulkopuolellekin, nimittäin kasarilistoja kun katselee, meinaa aivoverenvuoto yllättää välittömästi. Pääjukeboxi noita sitten varmaan soitteleekin aamuisin herätessä seuraavat pari viikkoa. Voi kuolo!

Kaikenlaista hassua muutenkin. Esimerkiksi vuodelta 1985 löytyy tämä kaksikko:

28. Lover Boy, Billy Ocean
29. Lover Girl, Teena Marie

Tiukka skaba sijoituksesta, maskuliinisuus vei tällä kertaa voiton!
(Melrose on muuten tehnyt rakastajapojasta killerihyvän coverin, check it out. Linkittäisin Melrosen tähän, mutta ei semmosilla rokkareilla mitään saittia ole. Mutta kyllähän te tiijätte.)

Suurenmoinen kullipuku

Anteeksi ruma kielenkäyttöni otsikossa. En se ollut minä, syy löytyy Rockhuora-Tatun ihanista sarjakuvista ja etenkin tästä yhdestä. Jos huumorisi ei kestä, koita silti ymmärtää: meitä joitakin kyseiset ruudut jaksavat naurattaa päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Oletusarvoisesti lukijat tietenkin tuntevat myös vähäisesti rock- ja pop-historiaa ymmärtääkseen nk. koukut.

En siis piirtänyt A.W:lle jänistä, mutta sen sijaan puhuimmekin hieman asiaa uudesta levystä ja vähän sen vierestäkin. Kullipuvusta ynnämuista päivänpolttavista aiheista. Huh huh, nyt istun kotona ja nauran veet silemissä, nk. Vielä kun tämän tunteen saisi kirjoitettua itse juttuun.

[Hauskaa myös, että Juuso on hehkuttanut irkissä jotain Rushia pari päivää. Luulin, että bändiä, ("Akilla on kaikki Rushin levyt!") mutta olikin joku teknoilutapahtuma. Melkein sama asia, melkein.]

Hevistä heviin.

Kävin taas läpi blogisuosikit, ja kaikkialle tuntuisi kuuluvan suht hyvää. Yleinen hyvyysviikko. Salanimien hevimerkinnästä heräsi pari ajatusta. Olen kuullut usealta muultakin taholta nillitystä ja kitinää siitä, että ketä kiinnostaa joku Nightwishin hajoaminen tai siihen johtaneet syyt. Samalla tapaa voisi kysyä, että ketä kiinnostaa Nokian osakekurssit tahi puhelimien menekki maailmalla. Vientituotteitahan nämä kansainväliset artistit ja bändit nykyään ovat, ei tässä puhuta pelkästään muutamasta ihmisestä, jotka sattuvat tekemään yhdessä musiikkia. Nightwish on yksi tunnetuimmista tuotteista, joita meidän maastamme maailmalle on onnistunut lähtemään kompuroimatta kuukauden päästä maitojunalla takaisin. Esimerkiksi itselläni kiinnostus aiheeseen ei johdu faneudesta, mutta hiukan se kuitenkin jännittää, miten ison maailman fanit ja mediat suhtautuvat tähän soppaan.

Toki uutisointia aiheesta on rutkasti liioiteltu, siitähän ei päästä mihinkään. Mielestäni Tarjan kyyneleiden näyttäminen uutisissa on kuitenkin aika paljon miedompaa kauraa kuin esimerkiksi parin vuoden takainen Jussi Ahteen kokaa nokkaan -pätkä. Siinä mentiin jo aika röyhkeästi tiedonvälittämisen ja skandaalinkäryn nostattelun horjuvan rajan ylitse. Mulla oli oikeasti hämmentävän paha mieli yksityishenkilön, tässä tapauksessa Ahteen puolesta.

Tarja sentään järjesti itkulleen tiedotustilaisuuden, Jussi oli vain tyhmä. Ja oletti olevansa sitä yksityisesti.

Aki Wille

Menen parin tunnin päästä haastattelemaan CMX:ää. Tai no, ainakin Yrjänää, en tiedä tuleeko muita heppuja paikalle. Halmkrona ehkä, ja toivottavasti, on lystikäs heppu. Ensimmäisen kerran kymmenvuotista, muihin verrattuna ylivertaista idolia tapaamaan mennessäni pyöräytin melkein jännityskakkelit pöksyyn, nyt ei pelota pätkääkään - tietää jo, ettei Aki syö, se on mukava mies. Niitä ihmisiä, joiden äänessä on jotain niin rauhoittavaa, että siihen voisi nukahtaa.

Tietäisi vaan, mitä kysyisi.

Migreeni on kolistellut ohimoilla pari päivää. Helvetti. Särkylääkkeet eivät auta, pitää vaan jaksaa tätä pientä jomotusta. Isillä ja äidillä oli molemmilla sama "tauti", perinnöllistähän se. Ja minä poden jo etukäteen huonoa omaatuntoa vaivoista, joita omat lapseni tulevat minulta saamaan. Jos kaikki menee hyvin ja niin kuin olen haaveillut (eli mies pysyy kainalossani hamaan tulevaisuuteen, jne. jne.) niin ainakin saavat isältään kilometrin mittaset ripset ja ruskeat silmät.

Vaan eipä tässä kiire mihinkään. Kattellaan. Nyt otan kynän kauniiseen käteen ja piirrän vaikka AW:lle kuvan jäniksestä, jos ei kysymyksiä paperille synny.

(Kuva: YLE / Raumanmeren Juhannus)

Huraa ilmaispalvelujen toimivuus

Blogin sai sitten toimimaan poistamalla kaikki itse tekemänsä muutokset (ei niihin menny ku pari päivää, "ei se mitään"). Pitää huomenna perehtyä tähän paskaan tarkemmin ja kenties muuttaa taas takaisin omalle saitille ja diibadaaba.

Tai lopettaa koko touhu. Alkaa ottaa lievästi päähän.

lauantaina, marraskuuta 12, 2005

Haloo?

Kirjoittelin aamulla, teksti näkyy muokattavana mutta ei ilmesty muiden luettavaksi. Huoh. Sen siitä saa, kun luottaa johonkin muuhun kuin omaansa.

Blogger, where art tho?

Lauantai, kuinka mukavaa. Heräilin tunti sitten, pikasuihkut ja tiskaukset, kohta iso kiulu kahvia ja pojatkin varmaan jo kolistelee rappukäytävässä.

Toisilla se on arkea tämä viikonloppukin, mutta kivaa semmoista.

Eilinen tsykerön istunto meni ihan hyvin. Pohdittiin, johtuuko ahdistus työhön palaamisesta minusta itsestäni ja tästä kerpeleen masiksesta, vai eikö homma oikeasti ole sitä, mitä minun "pitäisi" tehdä.. vai onko vika paikan ilmapiirissä tai jottain. Ensi viikollahan se nähdään - torstaina takaisin duunarin arkeen. Jos yrittäisi ihan viikonkin selvitä ilman yhtäkään kohtauksentapaista. Vois tuntea itsensä normaaliksi.

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Kimppakivaa!

Hei mahtavaa. Olen pähkäillyt jo pitkään yhteisblogin perustamista jonkun nastan tyypin / nastojen tyyppien kanssa, ja nyt se on sitten tehty. Herkku teki aloitteen, meitsi huudahti jesh! Osoitteessa jotainsinnepain.blogspot.com kirjoittelemme siis näiden parin mimmin kanssa aiheesta sun toisesta, varmaan ihan lystiä menoa kunhan vauhtiin päästään.

Ei voi mitään, pakko tunnustaa: ei mulla oikeasti ole enää muuta elämää.

Big Brother (munasta asiaa)

No voi nyt helvetti. Mistä tietää, että ohjelman suosio on laantunut? No siitä, että pitää kehitellä kohua herättäviä juttuja, joihin kansa uskoo kuin Kekkoseen. Oikeasti noita kahta eukkoa ei varmaan vähempää vois kiinnostaa jonkun bb-tontun kulkuset ja niiden elopaino tai juuresta latvaan -mitta. Kunhan nyt saatiin taas vähän jutunjuurta, johon teinit ja hyväuskoiset voivat reagoida jollain tavalla ja saada kohua aikaiseksi. Ihme, ettei tätä ollut lööppiotsikoissa - vähän liian ujolla tekstillä varmaan lähdettiin liikenteeseen. Tehoa olisi voitu ehkä lisätä haukkumalla naiset lihaviksi, kertomalla niistä vähän likaisia menneisyyden juoruja, tai nimittämällä joku kilpailijoista kaappihomoksi.

Hauskaa on myös se, että näiden "mielipiteiden" sanojiksi oli pakko keksiä naisihmisiä. Miesten suustahan tuo olisi ollut vain kateellista panettelua, kun mies itse ei pääse telkkariin varustuksiaan esittelemään.

Apua, vihaan mediaa.

Pulimuorin paluu


Ruotsista bäk, olipahan reissu. Menomatka mentiin lentäen, joten se oli kepposta kauraa, mutta keikanjälkeinen yö ulkona ja paluumatka laivalla otti vähän voimille. Oltiin kuin kunnon pulimummot konsanaan - halpaa punkkua puistossa ja yö metroasemilla notkuen. Hotellihuonettahan meillä ei ollut, mitä sitä suotta rahojaan törsäämään johonkin nukkumiseen! Aamuseiskalta laivaan, kuuden tunnin unet ja vaeltelua kännisten eläkeläisten seassa.

Keikka issessään oli sitä perinteistä eli Hienoutta. Tavattiin lystikkäitä ruotsalaisia faneja kans, sekä vanha (duuni)kaveri Lotta, joka pamahti paikalle etukäteen varoittamatta. Olipa hienoa nähdä! Sinne se ilmestyi, "mä arvasin että sä olisit täällä". Taidan olla vähän ennalta-arvattava, mitä Poetsiin tulee.

Ruotsihan toki on siitä kumma maa, ettei siellä saa polttaa tupakkia ravintoloissa. Samaiset kuppilat myös suljetaan arkisin jo puolenyön aikaan, piti oikein vaivaa nähdä että kolmeen asti auki olevan juottolan löysi. Vaan hyvä juottola olikin, oiskohan nimeltään ollut Kelly's? Hevi raikas (raskas freesi?) ja ihmiset oli mukavia.

Nyt on yöunet nukuttu, kahvit vedetty naamariin ja tarkotus ois tässä palailla pikkuhiljaa taas normaalirytmiin elämässä. Taidan vielä nakata parit pHäkinät oraville ja huristella bussilla tsykiatrin vastaanotolle. Hyviä uutisiakin on sille: viime kerran jälkeen hyviä päiviä plakkarissa ainakin viis tai kuus!

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Tukholmaan!

No niin! Näin sitä mennään. Potf-cheerio -paita päällä, tukka takana, Tukholma edessä. Oravat, linnut ja kukkaset ruokittu, tiskit jätetty lojumaan. Piti pestä, mutta en ehtinyt.

Pitäkää huoli, nähdään ylihuomenna!

HS.fi: -aiheeseen

Hei! Herätkää! Blogikansa! Mitä on tapahtunut HS.fi-blogeille blogilistassa? Missä ne ovat? Syöksittekö ne vallasta? Olenko minä jäänyt jostain paitsi?

Ruusperit ja Ruattit

Katselen aamuteeveetä ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Noin viidentoista sekunnin katselun jälkeen ruutuun paukahtikin vuosien takainen rakkauteni, Jaskues, joka kommentoi tulevaa kautta ja Williams-tallin heikkouksia. Sinnehän se Keken poika on menossa ajelemaan. Mutta sitä mää en ymmärrä, että miten suomalaiset edes VIIZII innostua siitä että joku suomeataitamaton pilallehemmoteltu miljonäärinkakara NICO RUUSPERI menee ajamaan noilla kotteroilla ympyrää? Ei se ole suomalainen! Se on maailmanlapsi! Se puhhuu vaan monakoa!

Peipe lähti just Ruattiin, kävin vähän sen avuksi roudailemassa soittimia autoon. Mimmien kanssa mennään perässä iltapäivällä, lentämällä! Hitto, että lentäminen on mukavaa! Sehän on ihan parasta puuhaa ikuaikoina. Nikoruusperi-innostuksen lisäks en myöskään ymmärrä sitä seikkaa, että mitä kummaa miksei ihmiselle ole kehitetty konstia lentää ihan issekseen? Ei voi olla niin vaikeeta. Oikeastaan M tämän sanoi ääneen, ja ryhdyin sitä seikkaa kiroamaan itsekin. Että joku semmonen liitävä potkulauta tai joku, millä vois suristella pulujen seassa kattojen tasalla. Oikeesti. Tiedemiehet pois nyt syöpätutkimuksista, ja lentosuristinta kehittelemään. Huomattavasti tärkeempää! Henkilökohtanen finnairi, millä suhauttaa mäkkäristä roskaruokaa rapuloihinsa hakemaan.

Yks asia mistä lentämisen lisäks pidän, ni se on toi maitokahvi. Sitä pitää ryystää välittömästi herätessä ja mieluiten kaks kiulullista heti kärkeen. Viis-kuus desiä, ja se on siinä. Ensimmäinen huikka otetaan varovasti, makustellaan ja nielaistaan silmät ummessa. Sitte ne loput ryystetään hyvää tahtia, niinku ei ois kahvia tai yleensäkään nestettä saanut suuhunsa päiväkausiin. Ai että mä pidän kahvista.

Taidan olla vähän ilosammalla tuulella tänään.

Hupia päivään: Kännihirvet
sekä fillarivaras-hirvi
NP:
CMX - Pedot, Poets of the Fall (live)

tiistaina, marraskuuta 08, 2005

VOI PYLLY ja muita kirouksia

No niin pitihän se arvata. Ei pitäisi säätää yhtään mitään koskaan itse, sillä kaikki menee aina kuitenkin ihan päin sanonkomitä. Mozillalla tämä näyttää ihan hyvältä mutta exploder syö puolet vasemman laidan linkeistä, tarkemmin sanottuna alkupäät kaikista otsikoista.

Voi prrrrrkle! MÄÄ EN JAKSA ENÄÄ.

Nyt katson Mullan Alla, sitten Carnivalen, sitten menen Ruotsiin ja sitten tulen takaisin kotiin korjaamaan tuota kirottua koodioikkua. Tai vaihtoehtoisesti katson Mullan Alla, sitten Carnivalen, sitten valvon lopun yötä silmät punaisina koodia naputellen.

Kuka olisi arvannut, että blogaaminen on näin rankkaa? En minä. Ai niin muute, lukekaa poissaollessani ystäväni Saaran elikäs Duidron blogia. Se on oivallinen.

Lapsista ja idiooteista

Surffailin Mean blogitteluun ajankuluksi, ja sieltähän löytyikin taas yksi idioottilinkki. Idiootti ei siis ole se, ken linkkaa, vaan se, ken löytyy linkin toisesta päästä. Tällä kertaa linkin takaa paljastui joku permanentattu tennispiiskainen muotijuntti, jolla on todella tärkeää sanottavaa. Että ihan rumia ollaan keski-ikäsenä. Voi hyvä ihme, ajatelkaa! Tässä pitäisi nyt jotenkin herra suherokuupaa miellyttää vielä viiskymppisenä, kun lapset on saatu maailmalle ja oma koti maksettu viimeistä osamaksua myöten kymmentuntista päivää raatamalla. Voi kerpele ku sylettää. Taidan huomenna ponkasta suoraan pedistä (meikkaamatta) jaloilleni ja lähteä etsimään tuota älyn jättiläistä. En ole keski-ikäinen, mutta menen vaikka äitini puolesta ilmaisemaan mielipiteeni. (Se ei ole äänekäs, mutta se saattaa sattua nenukkiin).

Sitten lapsista. Ajatelkaapa lapsia! Ne ovat välillä äänekkäitä, ärsyttäviä, ajattelemattomia pikku kakkatehtaita, mutta päivän päätteeksi vallan mukavia ja rakastettavia otuksia. Niin. Minä haluaisin lapsia. Olen potenut jo useamman kuukauden (tunnetasolla) vauvakuumetta, mutta viivytellyt asian kanssa (järkisyistä). Tulen / tulemme varmasti viivyttelemään vielä joitakin aikoja.

Oli miten oli. Sitten kun niitä ipanoita maailman tupsahtaa, niin niistä tulee Freddie Highmoren näkösiä. Ai kenen? No tämän pirpanan tässä vasemmalla. Hän on ihana. Hän on näytellyt mm. Charlie and the Chocolate Factoryssa sekä iki-ihanassa Finding Neverlandissa. Muuta leffatriviaa Freddietä koskien löytyy täältä.

Jos ei minun naperot näytä tuolta ja esiinnykin yhtä hurmaavasti, seuraa plastiikkakirurkille visiitti ja käytöskoulu. Miehelle jo harmittelin, että mitä varten sillä ei oo hörökorvat. Ku lapsille tartteis.

No niin taas.

Surffasin lisää blogeja. Raksutin suosikkieni joukkoon tarkkailun alle kauan aikaa sitten viimeksi päivitetyn Eviilin lisäksi myös HyvänPahan Elämän sekä Hinkstoonan. Minun höpinät voi muuten tilata tästä. Ihan vaan muistutuksena, hekoti kikati rofl lollerson.


Ees sun taas

Oravi kävi aamulla. Hän on aika kesy jo.En mä sitten täältä poissa malttanut pysyä. Ajattelin pistää omat sivut ihan uuteen uskoon lähiviikkoina, ja blogailla täällä kaikessa rauhassa sillä aikaa. Sain vähän muokattua tästä omannäköistäkin, saas nyt sitten nähdä kuka tykkää kuka ei. Mulle aika sama.

Mutta tosiaan joo.. aika paljon eilistä ja toissapäiväistä ja viimeviikkoista tekstiä löytyy siis edelleen tästä tai tästä klikkaamalla, mutta hetki viivähdetään valmispohjassa. Se on niin helppoa.

Netistä pitäisi itseään vieroittaa, ehkä se onnistuu leipasemalla parit jauhelihapihvit. Kellokin taas vaikka mitä, ulkona pimeää ja hyvä päivä hukattu koneen ääressä.

"Olisinpa oikea ihminen / olisinpa elävä
olisinpa todellinen / kivun riimut iholla"
CMX - Tuulilukko